Tunteita herättävä purku on alkanut

Tontin toisessa päässä olevaa mieheni lapsuuden kotia lanataan parhaillaan maantasalle. Anoppi kävi eilen illalla viimeisen kerran talossa. Ulos tullessaan kaivoi nenäliinan taskustaan, kuivasi silmät ja totesi kuinka pölyistä talossa oli. Hän ei paljon tunteita näyttänyt. Otti viimeiset kaksi muovipussia käteensä ja sanoi, ettei muuta enää tarvtse. Mietin vain mielessäni miltä tuntuu kiertää talo ympäri ja muistella mitä missäkin huoneessa on tapahtunut. Neljäänkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon muistoja. No, sen talon aika oli nyt mennä. Kotia siitä ei enää olisi kannattanut kenellekään korjata. Me teemme tilalle toisen, johon rakennamme omat muistomme seuraavan neljänkymmenenviiden vuoden ajan. Mitäköhän sitten tapahtuu. Muuttaako oma poikamme siihen sitten kun meidän on aika siirtyä pienempien pihojen äärelle.

Vanhaan taloon murtauduttiin muutama yö sitten.. Siellä oli vielä tavaroita säilössä. Muun muassa valaisimia, auton renkaita, takkeja, pyöriä, Stigalumikelkka jne.. Harmittaa ja kiukuttaa ihan pirusti. Kyllähän se perusturvallisuuttakin horjuttaa, kun nukkuu itse parinkymmenen metrin päässä, naapureita jokapuolella, keskellä Helsinkiä ja kukaan ei kuule eikä näe mitään.

Minereettilevyt jo poistettu

Purku ja raksa jätteiden hävitys

Kuvittele, että säilyttäisi aivan kaiken säilytettävissä olevan muutaman kymmenen vuoden aikana. Tavaraa olisi paljon, vai mitä?

Mieheni lapsuuden koti on ollut tyhjillään jo vajaan vuoden. Olemme sitä pikkuhiljaa tyhjentäneet tavaramäärästä yhdessä anopin kanssa. Suurin osa tavaroista on täysin pois heitettävää ja osa kirppistavaraa. Välillä on ollut  vaikea heittää sellaista tavaraa pois, joihin liittyy muistoja tai jotka ovat periaatteessa ehjiä ja käyttökelpoisia, mutta joilla ei tee mitään. Emme kuitenkaan pysty kaikkea säilyttämään. On ollut sydäntä särkevää viskata anopin silmien edessä pois hänelle kuuluvia tavaroita ja muistoesineitä.  Minun ja mieheni suhde tavaraan on erilainen kun nuoruudessa pula-ajan kokeneilla vanhuksillamme. Meidän ei tarvitse haalia kaikkea mahdollista ihan vain varmuuden vuoksi.

Tavaraa on kahden kerroksen ja kellarin omakotitalossa paljon. Lisää löytyy maasta kattoon pihan autotallista ja saunatuvasta. Mieheni isä sairastui muistisairauteen ja sairauden alkuvaiheessa tavaran hamstraus korostui. 

Otimme pihaan kontin sekatavaralle. Puut, metallin ja elektroniikan lajittelemme eri pinoihin ja viemme sorttiasemalle tai HSY:n keräysautoille erikseen. Kevään keräysautot kiertävät juuri pääkaupunkiseudulla. Keräysautoihin voi tuoda kodin vaarallista jätettä, sähkölaitteita ja metalliromua. Pääkaupunkiseutulaisten kannattaa myös huomioida Sorttiasemien lauantai aukioloajat muutamana viikonloppuna toukokuun aikana.

Rakennusaikaisesta jätehuollosta voi lukea lisää esimerkiksi täältä.