Mihin sijoittaa lastenhuoneet?

Mitä ottaa huomioon suunniteltaessa taloa tästä hetkestä tulevaisuuteen? Minkälaisen talon rakentaa lapseton perhe, pienten lasten perhe tai teini-ikäisten lasten perhe? Tarpeet ovat erilaiset, ovatko koditkin?

Me kuulumme tällä hetkellä pienten lasten perheeseen, mutta kymmenen vuoden päästä perheessämme asuu teinejä. Kun suunnittelee taloa reilu kolme tai neljäkymppisenä, ei tule ehkä ajatelleeksi itseään liikkumassa kodissa kymmenen, kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen vuoden päästä. Enkä oikeastaan edes halua ajatella asiaa kovin pitkälle, mutta miltä elämä näyttää kymmenen vuoden päästä?

Ystäväni kertoi minulle miten ärsyttävää hänestä on hänen teini-ikäisten poikien kavereiden ravaaminen yläkerrassa poikien omissa huoneissa, lähellä vanhempien makuuhuonetta. Hän haaveili siitä, että vanhempien makuuhuone olisi eri kerroksessa kuin lasten on. Ymmärrän häntä hyvin. Näen sieluni silmin kuinka oma neljävuotiaani ja hänen pikkuveljensä raahustavat urheiluhieltä haisevana teininä, hymähdyksineen omaan luolaansa kaveriensa kanssa telkkaria tuijottamaan. Näen kuinka hiippailen yöpukusillani makuuhuoneestamme pois ja yritän miettiä minne kätkeytyisin omaan rauhaan.

Minulla on itselläni kaksi pidempään asuttua lapsuudenkotia. Ensimmäinen oli kaksikerroksinen, missä lasten huoneet olivat yläkerrassa ja vanhempien alhaalla. Toinen koti oli yksikerroksinen, mutta vanhempiemme makkari oli, tai on edelleen, talon toisessa päädyssä kuin talon muu elämä. Mieheni asui puolitoistakerroksisessa asunnossa, missä vanhempien huone ja mieheni huone olivat vierekkäin. Mieheni sanoi, etteivät he olleet kavereiden kanssa juuri koskaan heillä sisällä. Hän muutti armeija-ikäisenä jo omaan asuntoon.

Nykyisessä kodissamme on makuuhuoneet yläkerrassa ja todennäköisesti ne tulevat olemaan myös uudessa. Tämä ajatus vain sai minut miettimään, pitäisikö pohjaa suunnitella myös tällä ajatuksella. Jos siirtäisi saunan ja kylpyhuoneen yläkertaan ja vanhempien makuuhuoneen alas.. Tai he, jotka rakentevat kellarin? Laittakaa lapset sinne?

Valkoista, valkoista, valkoista

Meidän koti on valkoinen. Se on valkoinen ulkoa ja se on valkoinen sisältä. Seinät on valkoiset, keittiö on valkoinen, kodinhoitohuone on valkoinen ja ovet ovat valkoiset. Valkoinen on ajaton ja ihanan helppo väri. Siihen on helppo yhdistellä eri sävyjä ja materiaaleja. Vaaleus luo seesteisyyttä ja rauhallisuutta ympärilleen. Valkoinen ei kaikkien mielestä ole kodikas tai lämpöinen eikä kovinkaan mielenkiintoinen tai idearikas. Valkoinen on kuitenkin varma valinta silloin, jos miettii talon myyntiä ja haluaa miellyttää monen ostajan silmää.

Valkoisuuteen saa helposti särmää kasveilla ja tauluilla. Kasveja meillä onkin ihan kivasti, mutta tauluja tai muutakaan rekvisiittaa en ole seinille vieläkään päässyt asentamaan. Tärkein olisi ollut asentaa olohuoneeseen akustiikkalevyjä. Olemme kuitenkin jääneet odottamaan "vuosikorjausta" joka meidän tapauksessamme on kaksivuotiskorjaus. Olemme yhdessä talotehtaan kanssa sopineet korjaukset tehtäväksi vasta kevään aikana. Seiniin tulee sen verran uutta pakkelia pintaan, ettei nyt ole järkevää sisustaa niitä.

Luulen, että seuraavassa kodissamme tulee olemaan enemmän sävyjä, ja ylipäänsä enemmän "sisustusta". Mustan, puun ja betonin yhdistelmä miellyttää, mutta haluan pitää kokonaisuuden vaaleana ja harmoonisena. Portaat eivät ainakaan tule olemaan valkoiset. Tällä hetkellä olen ihastunut portaissa vaaleaan puuhun, mitä olen nähnyt useissa uudiskohteissa.

Sen sijaan keittiö saattaa olla valkoinen tulevassakin talossa.

Ärsyttävät liukuovikaapit

Vielä ei ehkä olisi tarpeen suunnitella kodin kiintokalusteita, kun pohjakin on vielä suunnittelematta. Toisen raksaprojektin kohdalla asioita kuitenkin putkahtelee mieleen, ja ne on parempi laittaa heti ylös. Yksi näistä on liukuovelliset kaapit. Liukuovien ärsyttävyydestä olen miehelle usein sanonut, ja varovaisesti vihjaissut etten haluaisi seuraavaan taloon eteiseen liukuovellisia peilikaappeja. Mies ei ole lähtenyt tähän ajatukseen vielä lainkaan mukaan.

Syy ärsytykseen on se, että kaapit ovat jatkuvasti auki! En ymmärrä miten niitä ei saa samalla tavalla pidettyä kiinni kuin muitakin kaapin ovia. Yksi syy on se, että  joskus hyllyillä olevat tavarat jäävät liukuovien väliin ja on helpompaa ilmeisesti olla laittamatta ovea kiinni kuin ottaa laukun hihna, käsine, imurin johto, mikä ikinä, pois oven välistä. Pahinta on laittaa ulosvedettävät korit kaapin sisälle ja jatkuvasti pamautella ovia niihin, kun on epähuomiossa jättänyt työntämättä korit kunnolla paikoilleen. Argh, niin epäkäytännöllistä. Peililliset ovet ovat vieläpä pieniä käden jälkiä täynnä, koska ovia on niin hauska liikutella edes takaisin pitäen suoraan peilistä kiinni. Tämä ei ole kuitenkaan syytös muita perheenjäseniä kohtaan, vaan ihan voin myös itseäni katsoa näistä peilistä silmiin.

Liukuovet ovat vain jotenkin niin automaattinen ratkaisu eteisen kaappeina ettei niiden hankintaa tullut kyseenalaistettua aikaisemmin. Nyt bongailenkin instassa ja blogeissa muita eteisen säilytysjärjestelmiä ja pistän mieleeni erilaiset vaihtoehdot. Onneksi näitäkin on!

Kodin valaisimet

Hyvää vesisateista ja tasaisen harmaata sunnuntaipäivää! Kevät aurinko on onneksi välillä jo pilkahdellut ja antanut kotiinkin ihan uutta loistoa. Mutta kyllä tällaisina pimeinä päivinä, kaipaa kunnon valaistusta vaikka sitten keinotekoisesti. Vierailimme anoppini luona edellispäivänä, ja tajusin nyt vasta miten pimeää hänen kotonaan on. Mieheni on kyllä tästä jo sanonut aikaisemminkin. Sama juttu on omilla vanhemmillani. Heillä on sisustus tummaa puuta ja ruskeita materiaaleja, mihin yhdistettynä keltainen halogeenivalaistus. Tottumiskysymyksiä nämä tietysti myös ovat. Huomaan pimeyden muiden luona paremmin, koska meillä kotona on niin valkoista ja kirkasta. Vanhempani taas saattavat ajatella, että meillä ei ole kovin kotoisan lämmin tunnelma valkoisine kliinisine pintoineen ja valoineen. Anopillani on kuitenkin todella huono näkö ja hänelle olisi erityisen tärkeää saada kotiin lisää valoa.

Meidän kotimme valaisee kauttaaltaan led alasvalo Airam flat p II, joita katossamme on kolmessa eri koossa. Lähes kaikki toimii himmentimellä, paitsi käytävien ja wc:n valaisimet. Himmennin ominaisuus on aivan loistava, ja harvoin valot täydellä kirkkaudella onkaan. Näiden kattovalaisimien lisäksi keittiön yläkaappien yllä ja alla on led-valonauhat tuomassa valoa ja tunnelmaa sekä vessassa tietysti vessan peilit. Pidän vessamme pyöreästä Otsosonin valopeilistä, missä ledvalo loistaa kehyksenä valaisimen ympärillä.

Ainoa riippukattovalaisin koko asunnossa on uusin sisustushankintani Ohto Nordic Home:n Helmi kattovalaisin ruokapöydän yläpuolelle. Bongasin kyseisen valaisimen asuntomessuilla jo muutama vuosi sitten ja ihastuin tähän suomalaisesta koivuvanerista valmistettuun valaisimeen. Valaisin on ajaton ja sopii moneen tilaan.

Olohuoneen korkeaan tilaan meillä on ollut suunnitteilla kaksi isompaa valaisinta, esimerkiksi Secto design Octo, mitä näkeekin useissa suomalaisissa skandinaaviseen makuun sisustetuissa kodeissa. Ongelmana on ollut valaisinten ripustaminen viiden metrin korkeuteen. Joten Note to myself - hanki valaisimet korkeaan tilaan jo raksavaiheessa.